Langennut kuningas - Holly Black

Kirjan nimi: Langennut kuningas (The Wicked King)

Sarja: Ilman väki #2
Kirjailija: Holly Black, suomentanut Suvi Kauppila
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2024

Sivumäärä: 299

Mistä: Kirjastosta

 

' Se vaikutti hyvältä vaihtokaupalta - jopa hyvin keijumaiselta sellaiselta: nostaisin valtaistuimelle prinssin, joka inhosi minua, jotta Oak ei olisi enää vaarassa. Oli jännittävää huijata Cardan lupaamaan, että hän palvelisi minua vuoden ja päivän ajan, ja oli kerrassaan riemastuttavaa, että suunnitelmani toimi. Silloin vuosi ja päivä tuntui ikuisuudelta. Mutta nyt minun on keksittävä, kuinka pitää hänet vallassani - ja poissa pahanteosta - vielä kauemmin. Niin pitkään, että Oak voi saada sen, mitä minä en koskaan saanut: lapsuuden.

Nyt vuosi ja päivä vaikuttaa vain ohikiitävältä hetkeltä.

Ja vaikka nostin Cardanin valtaistuimelle omalla vehkeilylläni, vaikka punon juonia pitääkseni hänet siellä, hän näyttää nauttivan tilanteesta niin paljon, että se väistämättä hermostuttaa minua. '

s. 17

 

Julmassa prinssissä  kohtasimme sisarukset Juden ja Taryan, jotka olivat ihmislapsia, mutta päätyneet osaksi keijujen julmaa maailmaa. Siinä missä Taryan nöyristeli, Jude taisteli vastaan eikä suostunut alistumaan. Kun tilaisuus aukeni, hän myös päättä tarttua siihen. Hän, vaivainen ihminen, onnistui juonittelemaan ja huijaamaan keijujen valtaistuimelle itsetietoisen elostelijan prinssi Cardanin ja sai hänet vielä lupautumaan noudattamaan Juden käskyjä seuraavan vuoden ja päivän ajan. Nyt Jude siis seisoo uuden keijukuninkaan vierellä neuvonantajan roolissa, mutta oikeasti takapiruna, joka hallitsee koko keijuvaltakuntaa.

 

Valtaa on kuitenkin helpompi ottaa kuin pitää. Lähes jokaisella tuntuu olevan omat suunnitelmansa kruunun pään menoksi eikä tilannetta yhtään auta Cardanin jatkuva ryypiskely ja juhliminen. Kuinka pitää kuningas poissa ongelmista ja estää vallan valuminen Juden kasvatti-isälle sotakomentaja Madocille tai Merensyvän kuningattarelle? Juonitteluja on siis jälleen luvassa. Samalla Juden ja Cardanin viha-kielletty himo suhde vaikeuttaa yhteistyötä eikä välit kaksoissisko Taryankaan ole vielä paikkaantuneet. Kuka siis vetää pisimmän korren tässä taistelusta kruunusta?

 

' "Kaikki on täällä aina tosi dramaattista", Viv selittää Heatherille. "Eeppistä. Kaikki käyttäytyvät kuin olisivat murhaballadin hahmoja." '

s. 168 

 

Langennut kuningas jatkaa pitkälti samalla reseptillä kuin Julma prinssi aloitti. On keijujen julma ja kova maailma, jossa on aivan tavallista repiä toisen siivet selästä tai ottaa osaa piloihin, joiden seuraukset voivat olla kuolettavat. Ihmisenä Jude on erityisen haavoittuvainen, mutta hän peittää sen kovan nahkansa alle. Pitää vain esiintyä muita kovempana ja karskimpana, ei ole tilaa inhimilliseen hempeilyyn. Oikeastaan tuo jatkuva keijumaailman julmuuden ja kovuuden korostaminen vie jo tilaa henkilöiden ja maailman syvällisemmältä kehittämiseltä. Enkä edes aloita siitä kuinka toksisia ihmissuhteita tässä on niin Judella kuin Taryanilla. Romantiikan nälkään tähän teokseen ei kyllä kannata tarttua.

 

Mutta siltikin minua nolottaa suorastaan myöntää kuinka koukuttunut olin kaikesta huolimatta tähän kirjaan. Jos vain satuin löytämään edes pienen pienen raon, jossa sain teosta luettua luin sitä. Kiikutin sen mukaani vessaan ja lattialla leikkiessäni taaperon kanssa niin lueskelin sivusilmällä samalla tätä teosta. En vain malttanut laskea sitä kädestäni. Hovijuonittelua tämä teos oli nimittäin niin runsaasti pullollaan, että koskaan ei voinut tietää, mitä seuraavaksi onkaan edessä. Unohdin siis iloisesti henkilöiden ja maailman hiukan yksioikoisen julmuuden, ja antauduin vetävän kerronnan vietäväksi. Olin koukussa ja pahasti. Jotenkin uskon, että tulen myös tarttumaan tuohon trilogian päätösosaan varsin pian :D

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Julma prinssi   

 

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja