Kuninkaiden koitos - George R. R. Martin

Kirjan nimi: Kuninkaiden koitos (A Clash of Kings)

Sarja: Tulen ja jään laulu #2
Kirjailija: George R. R. Martin, suomentanut Satu Hlinovsky
Kustantaja: Kirjava

Julkaisuvuosi: 1999, suomennos 2013

Sivumäärä: 749

Mistä: Kirjastosta

 

' Dothrakit kutsuivat pyrstötähteä nimellä shierak quia, verta vuotava tähti. Vanhat miehet mutisivat sen tietävän pahaa, mutta Daenerys Targaryen oli nähnyt sen ensi kertaa yönä, jona poltti khal Drogon, yönä, jona lohikäärmeet olivat heränneet. Se on merkkinä minun tulostani, hän sanoi itselleen tuijottaessaan yötaivasta sydän täynnä ihmetystä. Jumalat ovat lähettäneet sen näyttämään minulle tietä. '

s. 153

 

Valtaistuinpelistä sai alkunsa tämä valtaisi tarina Seitsemän kuningaskunnan tulevasta hallitsijasta. Kuningas Robert Baratheon on kuollut ja yksi jos toinenkin on päättänyt, että valtakunnan rautavaltaistuin on oleva heidän, ja taivaalle syttynyt punainen pystötähti on siitä merkkinä. Itsensä kuninkaaksi ovat julistaneet niin entisen kuninkaan mielivaltainen poika Joffrey sekä Robertin molemmat veljet vakavamielinen Stannis ja kansan suosikki Renley. Sitten on vielä Robb Stark, joka on ilmoittautunut pohjoisen kuninkaaksi, eikä pidä unohtaa Rautasaarelaisia jotka haluavat myös osansa valtakunnan hajaannuksesta. Ainiin entäpä toisella puolella merta seikkaileva lohikäärmeiden äiti Daenerys, joka myös pyrkii löytämään keinoa varustaa armeija ja vallata sukunsa Seitsemän kuningaskuntaa takaisin.

 

Kun yhdessä valtakunnassa nousee noin monta kuningasehdokasta, on varmaa että verta tulee vuotamaan. Juonittelua, sotaa ja vähän lisää juonittelua on siis luvassa. Toiset ottavat valtaa johtohahmona miekka kädessään. Toiset pysyvät enempi taustalla vetelemässä naruista ja punomassa strategiaa kuten Lannisterien suvun kääpiö Tyrion, jolle varren sijasta on suotu roppakaupalla älliä. 

 

Valtataisteluiden kanssa samaan aikaan Starkien loput lapset koittavat selviytyä kukin tahoillaan. Arya on pitkällä matkalla kohti pohjoista naamioituneena pojaksi, mutta matka läpi sotatantereen ei ole helppo. Sitten on Talvivaaraan jäänyt rampautunut Bran, jonka pitäisi heittäytyä ja uskaltaa avata kolmas silmänsä. Ja Jon Nietos, joka lähtee mustien veljien kanssa Muurin toiselle puolelle selvittämään mitä heillä onkaan vastassaan. Seitsemän kuningaskuntaa on ehkä sisäisissä riidoissaan sen unohtanut, mutta todellinen vaara voi nimittäin lymytä muurin takaisissa talvisissa kauhuissa.    

 

' "Kuinka herttainen temppu, arvon lordi."

"Miksi minulla sitten on tämä katkera maku suussani?" Hän painoi sormensa ohimolleen. "Käskin heitä heittämään Allar Deemin mereen. Minun tekisi kovasti mieli käskeä heitä tekemään sama sinulle."

"Saattaisitte pettyä lopputulokseen", Varys vastasi. "Myrskyt tulevat ja menevät, aallot vyöryvät pään yli, isot kalat syövät pikkukaloja, ja minä sen kun porskutan. [- -]" '

s. 108 

 

Ah olipa antoisaa sukeltaa tällaisen eeppisen fantasiaseikkailun matkaan. Tuota valtaisaa sivumäärää tuskin edes huomasi (mitä nyt kädet olivat sanoa itsensä irti tämän tiiliskiven alla), kun juoni imaisi niin mukaansa. Olin heti ensisivuilta lähtien koukussa. Voi sitä juonittelun ja vallantavoittelun määrää! Tyrion nousi kyllä yhdeksi suosikikseni tästä sarjan laajaakin laajemmasta henkilökaartista. Niin herkullisesti hän onnistuu punomaan juoniaan ja löytämään paikkansa hovin taustavoimien joukoista. 

 

Henkilöitähän tässä sarjassa on tosiaan aivan tuhottomasti, pelkkä lopun henkilöluettelo on kolmekymmentäsivuinen. Kymmenkunta erilaista näkökulmaakin vuorottelee kertojana. Tämä kaikki voisi siis puuroutua omaan mahtipontiseen kokoonsa, mutta jotenkin Martin osaa pitää kaikki nuo joka suuntaan sinkoilevat juonilangat taitavissa hyppysissään. Lukijana olin aina luvun vaihtuessa aivan tohkeissani odottamassa kenen matkaan pääsen seuraavaksi. Kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia ja halusin epätoivoisesti tietää lisää. Kuinka vähän tähän reiluun seitsemäänsataan sivuun mahtuikaan!

 

On jo varmaan käynyt selväksi, että Kuninkaiden koitos oli minulle todella ahmittavaa fantasiaa. Pidin tästä vielä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, sillä näitä tapahtumia en enää muistanut tv-sarjasta niin hyvin, joten pääsin teoksen yllätyksellisiin käänteisiin lähes neitseellisesti mukaan. Tällä kertaa myös tuntui, että tuota seksuaalista puolta oli vähemmän eikä se sisältänyt niin kiusallisia sukurutsaus ja nuoriin sekaantumista kuin ensimmäisessä osassa. Sotaa ja ennen kaikkea sen strategisointia sitten riitti senkin edestä. Herkullista sarjan kypsyttämistä.  Tästä on hyvä jatkaa!

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Valtaistuinpeli  

 

Muualla luettu: Kirjapeto, Sanoissa ja sivuilla, Vinttikamarissa, Cillan kirjablogi, Kirjoihin kadonnut, Nenä kirjassa, Musteen jäljet ja Kuristava kirsikka