Kirjan nimi: Kesytön liekki
Kirjailija: Kristiina Vuori
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Julkaisija: Tammi
Julkaisija: Tammi
Julkaisuvuosi: 2022
Kesto: 11h 40min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Nuori neitonen Maria Thorwösten elää vuoden 1656 Turun palon jälkeistä aikaa. Heidän perheensä talo on osittain palanut ja tuli on jättänyt myös arpensa Marian selkään. Perheen isä on vastikään kuollut ja nyt Marian äiti Elin koittaa pyörittää kolmea rautaruukkia (Antskog, Mustio ja Fiskars) kunnes hänen poikansa olisivat valmiit astumaan ruukin patruunoiden paikalle. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä velkojat hengittävät kovasti perheen niskaan.
Marian isoveljien viettäessä liiankin hulttioista eloa Turussa, päättää heidän äitinsä muuttaa perheen ruukeille. Oppisivathan käytännössä ruukkien hoitamisesta ja vähemmän siellä olisi houkutuksia. Mariaa eivät sulhasehdokkaat vielä kiinnosta ja hän haaveileekin itsenäisestä naisen osasta. Ensin on vain tutustuttava ruukkien arkeen ja sitten perusteltava paikkansa siellä. Ainut vain, että komeita sulhasehdokkaita rupeaa tulemaan houkuttelevasti tarjolle... Eikä ruukeillakaan suju asiat niin hyvin kuin pitäisi. Tulipalot seuraavat nimittäin toisiaan. Aivan kuin joku sytyttäisi niitä tahallaan.
Ruukkimiljööt ovat kiinnostaneet minua paljon, joten olihan tämä Vuoren romaani pakko ottaa lukuun. Varsinkin kun tajusin yhdistää palaset ja havaitsin, että Marian isä on itse asiassa koko Fiskarsin ruukin perustaja ja hänen vaimonsa Elin-rouva se joka onnistui nostamaan hyvin velallisen ruukin lopulta ylös suosta ja menestyksensä tielle. Kuinka kiinnostavaa!
Ikävä kyllä en kuitenkaan rakastunut tähän teokseen varauksetta. Ensinnäkin päähenkilö Maria oli jotenkin naiiviudessaan hyvin rasittava seurattava. En oikein missään välissä jaksanut kiinnostua hänen haasteistaan tai elämästään. Ne kaksi sulhaskandidaattiakaan eivät tuntuneet myöskään sytyttävän minkäänlaista liekkiä tarinaan. Ehkä syynä oli kerronta, joka tuntui jotenkin etäännyttävän minut lukijana. Aivan kuin asioita olisi vain selostettu kauempaa antamatta sen enempää tilaa henkilöiden herätä todella henkiin. Marian äidin ponnisteluja ruukkien pelastamiseksi kuvattiin aika pienessä sivuroolissa ja ruukkikylänkin arki jäi kaipaamaan sitä jotakin joka olisi puhaltanut sen henkiin.
Oli teoksella myös omat hyvät hetkensä. Koin hyvinkin kiinnostavana kuulla kuinka rautaa todella valmistettiin tuolla 1600-luvun ruukeilla. Vuoren kielissä myös viljeltiin herkullisesti aikakauden sanastoa, mikä loi mukavan autenttisen tunnelman. Ikävä kyllä ne vain eivät riittäneet siihen, että kiinnostukseni olisi pysynyt yllä. Jos henkilöistä ei saa otetta niin helposti ajatukset vain karkaavat, ja keskittyminen teoksen tapahtumia kohtaan ei oikein jaksa pysyä hyppysissä. Ehkäpä romaani Elin-rouvasta ja hänen ponnisteluistaan ruukkien pelastamiseksi olisi ollut toimivampi ratkaisu? Kiinnostava miljöö ja herkullinen kieli, mutta toteutus ei vain lopulta ollut minulle makuun.
Tähdet: 2 / 5
Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä ja Morren kirjablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti