Je m'appelle Agneta - Emma Hamberg

Kirjan nimi: Je m'appelle Agneta (Je m'appelle Agneta)

Kirjoittaja: Emma Hamberg, suomentanut Saara Kurkela

Lukija: Vuokko Hovatta
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos ja äänikirja 2022

Kesto: 11h 16min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Kohta viisikymmentä täyttävä Agneta elää puuduttavaa arkea kotonaan. Lapset ovat jo muuttaneet aikapäiviä sitten omilleen ja ovat nykyään yhteydessä vain pyytäessään rahaa, milloin minkäkin hätätilanateen varjolla. Mies Magnus elää terveysintoilijan aktiivista elämää avomeriuiden hylkeenrasvalla voideltuna ja padelia pelaten. Pitää olla myös tarkka mitä syö eikä missään nimessä saa sortua viinin, juustojen tai broilerin nahan pariin. Paitsi, että Agnetaa ei voisi vähempää kiinnostaa ahtautua pyöräilytrikoisiin tai vältellä hyvää ruokaa. Siksi Agnetalla onkin salainen pullo ja juustojemma omassa huoneessaan. Hän on kuin sivustakatsoja omassa elämässään, jota Magnus sanelee. Omien sanojensa mukaan hän on persoonansa väriltä läpinäkyvä. 

 

Kun Agneta näkee lehdessä omituisen pienen ilmoituksen, jossa etsitään isolle pojalle au pairia ranskalaiseen pikkukylään, herää hänen kiinnostuksensa. Hän on aina haaveillut Ranskasta. Sen kauniista kielestä (jota hän ei tosin osaa, mutta ei anneta pikkuseikkojen häiritä) ja herkullisesta ruokakulttuurista. Itsensäkin kauhuksi Agneta päättää kerrankin repäistä ja vastaa ilmoitukseen. Pian hän tarkan miehensä kauhuksi lähtee junalla kohti Ranskaa ja uusia seikkailuja. Paikan päällä kaikki ei kuitenkaan ole aivan kuten Agneta ajatteli. Lapsien vahtimisen sijasta hän saa hoidokikseen muistisairaan kahdeksankymppisen miehen, joka on muuttanut vanhan luostarin varsinaiseksi homolinnaksi. Muitten kyläläisten kanssa ei ole yhteistä kieltä ja koti-ikävä vaivaa. Mutta hän ei voi luovuttaa heti. Ja hiljalleen Agneta avautuu uudelle kokemukselleen ja ehkäpä jopa löytää paikkansa maailmassa.

 

Ah tämä tarina oli jotenkin todella sydäntä lämmittävä. Oman elämänsä sivustakatsoja ottaa viimein askeleen kohti haavekuvaansa ja herää tällä matkalla henkiin. Nyt saa jäädä muiden asettamat raamit siitä miten tulisi elää ns oikein ja sen sijaan Agneta löytää oman tiensä ja äänensä. Käytännölliset terveyskengät ja kulahtaneet alusvaatteet saavat lentää roskiin, kun ranskalainen estetiikka ja laventelinainen astuu kehiin. Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan kyläläisten kanssa, niin silti ihanasti Agneta otettiin mukaan pieneen kyläyhteisöön. Ja hoidokkinsa Einarin avulla hän pystyy näkemään, että estot ovat turhia. Elä niin kuin haluat ja älä välitä muiden mielipiteistä. Minä ainakin pidin tästä ranskalaisesta Agnetasta huomattavasti enemmän kuin alun hiirulaisesta, vaikka aviomies Magnus saattoikin olla eri mieltä.

 

Vaikka tällaisia oman tiensä löytämis-kirjoja ovat kirjastot pulloillaan, niin tässä oli kuitenkin ihania omia juttujaan, jotka nostivat lukukokemuksen perus tusinatavarasta. Ensinnäkin oli raikas tuulahdus, että Hamberg oli valinnut päähenkilökseen hiukan kypsemmän naishenkilön. Parikymppisten suhdedraaman sijaan päästiin seuraamaan viittäkymmentä lähestyvän Agnetan kasvua. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää omaa tietään! Tämän lisäksi Agnetan kertojaääni oli vallan mainio. Hän höpötti jatkuvasti päänsä sisällä ja ai että tuota humoristista sanailua ja kommentointia oli nautinnollista seurata. Virkistävän erilainen ratkaisu. Pienet maalaiskylät ovat myös luonnollisesti tuttuja tässä genressä oman paikkansa löytämisen yhteydessä, mutta tässä oli yrityisenä persoonallinen Einar ja hänen luostarinsa. Einarin muistisairaus ja kaipuu löytää oma poikansa loivat juuri sopivasti koskettavuutta, vaikka muuten pysyttiinkin varsin kevyessä tarinan imussa. 

 

Tätä kuunnellessa tuli hyvä mieli. Hymy nousi useampaan otteeseen huulille ja ilolla palasin aina teoksen pariin. Aluksi tosin pohdin mitä tästä tulee, sillä Agneta eli niin erilaista elämää kuin minä. Hän kuitenkin hurmasi höpötyksellään tämän lukijan ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Näillä hyvän mielen kirjoilla on oma paikkansa, ja tässä genressä Hambergin teos oli oikein mainio uusi tuttavuus. Miksi keskittyä Magnusin tavoin vain kieltoihin ja parannettaviin asioihin kun voi uuden Agnetan tavoin vain syleillä maailmaa ja nauttia.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Amman lukuhetki, Kirjakaapin kummitus, Kirjojen kuisketta, Kirjapiisku, Hemulin kirjahylly ja Kirjavinkit