Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 222 + 47 (lähteet)
Mistä: Kirjastosta
' Näkemykseni mukaan ihmisten terveysongelmien ytimessä on nykyisten virallisten ruokavaliosuositusten aiheuttama insuliiniresistenssi, joka johtaa monenlaisiin sairauksiin. Olen hoitanut kliinisessä potilastyössäni tuhansia potilaita, joiden terveydentila on kohentunut kirjassa suosittelemani ketodieetin ja HIIT-urheilun avulla. Kaikki suositukset ovat omiani ja seison niiden takana. Jokainen ihminen vastaa lopulta omasta terveydestään ja voi tehdä elämäntapamuutoksia, jotka auttavat elämään lääkkeetöntä elämää. '
s. 9
Tässä teoksessa ortopedian ja traumalogian erikoislääkäri Antti Heikkilä jakaa kokemuksiaan siitä, kuinka elämäntapamuutoksella voi saavuttaa lääkkeettömän elämän. Kaiken keskiössä pyörii insuliiniresistenssi, joka syntyy nykyaikaisesta erityisesti sokereita, mutta myös viljoja ja kasvirasvoja täynnä olevasta ruokavaliosta. Omassa potilastyössään hän on kokenut paljon onnistumisia tarjoamalla pilleripurkin sijasta potilailleen ketodiettiä ja HIIT-urheilua.
Tässä teoksessa hän aloittaa matkan avaamalla lääketeollisuuden korruptoitunutta 'tieteen' tekoa ja siten lääkkeiden väärin perustein tapahtuvaa voittokulkua. Miten kolesterolihysteria syntyikään Suomessa ja kuinka hänen näkemyksensä mukaan insuliiniresistenssi on monien ongelmien todellinen taustasyy. Sitten syvennytään itse ketodieettiin, rasvoihin, elimistön hormonien ja mitokondrioiden toimintaan ja lisäravinteisiin. Näitä seuraa muutamat sairaskertomukset diabeteksesta, sydäntaudeista ja syövästä. Lopussa vielä käsitellään HIIT-liikunnan hyödyt, sekä mikä kaikki on pielessä myös mielenterveyden saralla ja kuinka hänen ratkaisuillaan myös näihin saataisiin apuja.
Itse pyrin elämään mahdollisuuksieni mukaan ns. luonnollisesti. Synnytin lapseni täysin lääkkeettömästi ja ostan kaupasta mahdollisimman vähän prosessoituja luomu aineksia joista itse kokkaan ruuat. Kiinnostuin siis tästä mieheni lukemasta teoksesta. Halusinhan tietää lisää miten voisin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessakaan ei tarvitsisi pilleripurkille kurkottaa. Tämä teos tarjosikin joitakin kiinnostavia näkökulmia aiheeseen, mutta toisaalta se ei kuitenkaan aivan ollut sitä mitä odotin.
Todettakoon tässä, että olin lukiessa autuaan tietämätön tämän teoksen julkaisuaikaan syntyneestä kohusta. Heikkilä kyllä mäiskii iloisesti menemään nykysuosituksille pehmeistä rasvoista ja avaa kuinka näiden väittämien pohjalla olleet tutkimukset ovat oikeastaan olleet hyvinkin puolueellisia eivätkä niistä vedetyt johtopäätökset kestä suurempaa tarkastelua. Ilmeisesti monien varpaille hän on tämän teoksensa kanssa tullut astuneeksi. Toisaalta jos hänen dieetistään ja treeniohjelmastaan on ollut monille apua, niin eikös se ole vain hyvä juttu, että jokin on auttanut? Itsekinhän Heikkilä tuo esiin erilaisia tutkimuksia, joissa mielen voima tuodaan esiin. Sillä uskooko itse hoidon toimivuuteen on yllättävän paljon vaikutusta, oli kyse sitten virallisista lääkkeistä sivuvaikutuksineen tai vaihtoehtoisista hoitotavoista. Hyvä vain että on vaihtoehtoja, niin jokainen voi löytää sen itselle toimivan jutun.
Mitä itse lukukokemukseen tulee, niin olisi se paikoin ihan kiinnostava, mutta kokonaisuus ei nyt saanut minua ryntäämään hylkäämään viljoja ruokavaliostani. Kun en lue kaunokirjallisuutta, niin kaipaan hiukan asiapitoisempaa lähestymistapaa. Ja siis onhan Heikkilällä lähes 50 sivua lähteitä ja paljon viittaillaan asioihin ja selitetään jotain mitokondrioiden toimintaa, en sitä tarkoita. Tarkoitan sitä, että Heikkilän tekstissä nimittäin näkyy se, että häntä on koitettu hiljentää ja siksi hänen kirjoitustyylinsä on myös varsin kärkästä. Joitakin mutkia myös vedettiin paikoin suoriksi, tai ainakaan tälle lukijalle ei selvinnyt miten marsujen C-vitamiinin tarve liittyy mitenkään ihmisten vastaavaan. Hiukan myös hämmensi, miten insuliiniresistanssi tuntui olevan aivan kaikkien sairauksia juurisyy, mutta mistäpä minä sen tällaisena maallikkona tietäisin. Kiinnostavaa oli kyllä lukea näitä sairaskertomuksia mihin kaikkeen ihmiset ovatkaan saaneet apua Heikkilän ketometodilla. Jäin vain pohtimaan onko voinut käydä niin, että kun omaat työkalupakissasi vasaran niin kaikki ongelmat rupeavat näyttämään pikkuhiljaa nauloilta. Ja jos tavoitteena oli lääkkeetön elämä, niin miten samalla Heikkilä hehkuttaa paljon erilaisia lisäravinteita? Puuttuuko hänen tarjoamastaan ruokavaliosta siis jotain keskeistä? Eivätkös lisäravinteetkin ole lääketeollisuuden pillereitä? Tiedä häntä. Mutta jos ei muuta niin tämä lukija jatkaa tyytyväisenä oman voi-oliiviöljylevitteensä popsimista ja lisää HIIT:iä treeniohjelmaansa.
Tähdet: 3 / 5
VastaaPoistaSain isän puolelta korkeat kolesteroligeenit. Olen pieni ja laiha ja syön vähän ja liikun paljon, mutta silti rasva-arvot huitelevat yli viitteiden ja ovat aina olleet korkeat. En syö lihaa, ja käytän hyvin vähän maitotuotteita esim. en ole koskaan juonut maitoa, en käytä juustoja. Mikään ei auta, vaan maksa kehittää kolesterolia elimistöön kuin uhalla, sillä ruoasta se ei sitä saa. Siispä olen aloittanut kolesterolilääkkeen syönnin, josta kehoni on joutunut hälytystilaan, myrkkyä. Olen siis ollut kipeä siitä asti, kun aloitin kolesterolilääkkeen syönnin.
Voi onpa ikävä kuulla! On varmasti raskasta elää tuollaisen rasitteen kanssa :( Heikkilän opithan ovat melkein päinvastaiset nykysuosituksiin eli hän puhuu ketodietissään kuinka pitäisikin suosia eläinrasvoja ja sen sijaan laittaa pannaan hiilihydraatit kuten sokerit ja viljat sekä siemenöljyt. Tästä kirjasta voi lukea lisää mihin hän perustaa niin radikaalisti erilaiset lähestymistapansa aiheeseen.
Poista