Kirjoittaja: Karoliina Niskanen
Lukijat: Karoliina Niskanen & Eeva Soivio
Julkaisija: Bazar
Julkaisija: Bazar
Julkaisuvuosi: 2023
Kesto: 7h 13min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Karjalassa miniä rehkii maatilalla. Poltot ovat jo kovat, mutta anoppi käskee takaisin lypsylle. Eihän hänenkään aikana ole noin lepsuiltu. Lapset synnytettiin vaikka keskelle peltotöitä, kääräistiin kapaloon ja jatkettiin hommia. Mitä se miniä nyt valittaa. Niin miniä palaa navettaan ja lapsi syntyy. Siitä alkaa miniän uusi elämä äitinä. Anoppi katsoo vierestä ja ohjeistaa, läheisyyttä ja tissiä ei saa liiaksi antaa. Tulee vain hemmoteltu. Miniä katsoo vierestä, kun lapsi huutaa yöllä nälkäänsä ja äitiään. Päivisinkään ei oikein ehdi. Talon työt eivät odota. Lapsivuodeaikaa ei ole.
Toisaalta Pohjanmaalla Anna synnyttää myös lapsen. Lapsen, jota hän ei halua. Lapsen, jonka vuoksi kodissa ruotsinmaalla mamma kutsui häntä huoraksi ja heitti ulos talosta. Onneksi junamatkalta löytyi ystävällinen mies ja sitä seurasivat häät. Anoppi hyysää innoissaan pienokaisen ympärillä. Pitäkööt sen kun niin kovasti tahtoo, Anna ajattelee. Hän ei halua poistua makuukammaristaan. Elämällä ei ole hänelle mitään tarjottavaa. Kuinka hän pääsisi pois? Missä olisi pakoreitti?
Näiden kahden hyvin erilaisen, mutta silti niin samallaisen nuoren äidin matkaa seurataan Suomen historiallisilla hetkillä. Sota on syttymässä pian. Silti molemmat äidit tekevät sen minkä pystyvät. He eivät ole kaiken jaksavia sankareita. He eivät ole myöskään heikkoja. He ovat äitejä. Ja jokaisen äitiydenmatka on omanlaisensa. Silti näitä kahta naista yhdisti ennen kaikkea syvällä jäytävä yksinäisyys. Pirtti hoidetaan, taloutta pyöritetään, talon väki ruokitaan ja jossain välissä lapsetkin siinä vieressä kasvavat. Ei ole lähellä ketään joka ymmärtäisi. Ketään jonka kanssa jakaisi nämä ilot ja surut, rankat ja hienot hetket. Ja sitten iskee se sota. Ja äidit joutuvat mahdottomien päätösten eteen.
Tämä on teos, joka sai kylmät väreet kulkemaan kehoni läpi. Se puhutteli minua niin monella tasolla. Kuinka aidon rehellisesti Niskanen onkaan tavoittanut nuo kahden äidin tuntemukset. Kuinka arki pyörii ja lapset kasvavat. Elämä ei ole helppoa. Mutta kuinka rakkautta on. Tuo side on murtumaton. Aina ei kuitenkaan jaksa. Ihmisiä me äiditkin olemme. Mutta silti parhaansa yrittää vaikka sitten vitun väen voimalla. Ja mitkä synnytyskertomukset! Keho muistaa tuon ponnistuksen. Kuinka vahvaa kuvausta ja samalla kaunista. Osa ylisukupolvista muamojen jatkumoa.
Myös miniä kaipaa omaa äitiään, muamoaan. Muamoa, joka eli vielä vahvasti karjalalaisittain. Lauletaan Nugu nugu nurmilintua ja itkijänaisten valitusvirret ovat tärkeä osa kulttuuriperintöä. Kuinka hienosti Niskanen tuokaan tuon karjalalaisuuden osaksi teostaan. Osa tekstistä oli murteellista ja ainakin tämä lukija ammensi ilolla tästä tietoudesta. Kaksi vuotta sitten lumouduin Merja Mäen Ennen lintuja romaanista ja nyt tämä. Jokin tuossa karjalaisuudessa ja evakkojen kohtalossa koskettaa syvältä. Onhan omaa sukuanikin lähtenyt tuolloin tuolle evakkomatkalle.
Tämä teos oli minulle täydellinen lukukokemus. Niin äitiyden kuin karjalaisuuden teemat osuivat ja upposivat tämän lukijan sydämeen. Ja sitten tuo kahden naisen välinen ystävyys. Vau, upeata. En voi muuten kuvailla tätä koskettavaa teosta. Suosittelen lukemaan, tai kuuntelemaan. Äänikirjaformaatissa nimittäin toimi loistavasti tuo kahden eri lukijan vuorottelu ja murteen tuominen osaksi tarinaa. Olisin vain halunnut jäädä makaamaan sänkyyn koko päiväksi kuuntelemaan tuota soljuvaa kerrontaa. Tämä bloggari kiittää ja kuittaa. Tämä voimallinen ja omalla tavallaan lohdullinen teos on todella vienyt sydämeni.
Tähdet: 5 / 5
Muualla luettu: Kirsin Book Club, Amman lukuhetki, Tuijata, Sivumerkkejä ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti