Tulen perillinen - Sarah J. Maas

Kirjan nimi: Tulen perillinen (Heir of Fire)

Sarja: Throne of Glass #3
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2014, suomennos 2018

Sivumäärä: 621 

Mistä: Kirjastosta

 

' Nykyään taas... hän ei oikeastaan tiennyt, mitä kaipasi. Mitä halusi. Hänen oli vaikea myöntää sitä itselleen, mutta hänellä ei ollut enää aavistustakaan siitä, kuka helvetissä hän oikein oli. Hän tiesi vain, että se, joka kiipeäisi ylös epätoivon ja surun kuilusta, ei olisi sama ihminen, joka oli syöksynyt sen syvyyksiin. Ehkä se oli hyvä asia. '

s. 443  

 

Lasipalatsissa salamurhaaja Celaenan piti taistella vapautensa puolesta ja Keskiyön kruunussa hän toteutti uutta tehtäväänsä inhoamansa kuninkaan käskyläisenä. Nyt sydän murtuneena hän on matkannut valtameren yli Wendlynin vihollisvaltioon ja päättänyt olla toteuttamatta kuninkaan antamaa salamurhauskäskyä. Sen sijaan hän hukuttaa murheensa halpaan viiniin ja itsesyytöksiin. Kaikki kuitenkin muuttuu kun hän kohtaa kadulla haltiasoturi Rowanin. Tämän avulla Celaena voisi viimein päästä haltioiden hallitsijan - tätinsä - juttusille ja anoa tältä tarvitsemaansa tietoa, jonka avulla toteuttaa kostonsa ja vapauttaa oma mantereensa julman kuninkaan ikeestä.

 

Samaan aikaan Adarlanin hovissa prinssi Dorianin ja vartioston kapteeni Chaolin välit ovat kylmenneet. Prinssi kamppailee pitääkseen sisältään nousseet taikavoimat piilossa, mutta tunnemyrskyissä se on haastavaa. Chaol taas koittaa pitää Celaenan salaisuuden, mutta kuinka olla kertomatta sitä Dorianille? Chaol myös päätyy tekemisiin valloitetun Terrasen kapinallisjoukkion kanssa, jotka etsivät kadonnutta kuningatartaan, mutta kenelle Chaolin tulisi olla lojaali? Kammottavat noitajoukkiot myös kerääntyvät vuorille kuninkaan pyynnöstä. He aloittavat harjoittelut liittyäkseen tämän sotajoukkoihin - lohikäärmeiden kera. 

 

' Celaena oli vannonut valan - hän oli vannonut vapauttavansa Eyllwen. Epätoivon, raivon ja surun hetkien välissä, Chaolia ja mahtiavaimia ja kaikkea taakseen jättämäänsä ja menettämäänsä koskevien ajatusten välissä Celaena oli päätynyt laatimaan suunnitelman, jota sauraisi maihin päästyään. Suunnitelma oli järjetön ja epätodennäköinen, mutta se vapauttaisi orjuutetun maan: hän aikoi etsiä ja tuhota mahtiavaimet, joiden avulla Adarlanin kuningas oli rakentanut kauhistuttavan valtakuntansa. Celaena oli valmis uhraamaan henkensä toteuttaakseen suunnitelmansa. '

s. 11

 

Nyt kun rupesin siskoni innostamana lukemaan tuota Maasin Valtakunta-sarjaa niin samalla mieleeni nousi halu palata myös tämän Throne of Glass -sarjan pariin. Huomasin usein vertailevani näitä sarjoja mielessäni, mutta siitähän olikin jo monta vuotta vierähtänyt kun viimeksi edes luin tätä sarjaa. Pohdinkin, pitivätköhän muistikuvani enää lainkaan paikkaansa tämän sarjan paremmuudesta. Onneksi Tulen perillinen lunasti kuitenkin odotukseni.

Vaikka nämä sarjat ovatkin omanlaisensa, huomasin silti niissä myös yllättäen tiettyjä samankaltaisia piirteitä. Niin Usvatuulen valtakunnassa kuin tässä Tulen perillisessä on aluksi päähenkilömme täysin rikki ja menettänyt elämänhaluaan traumaattisten kokemusten seurauksena. Sitten kuvioihin astuu uusi hyvin voimakas mies, jolla on kovan ulkokuoren alla omat haavansa. Päähenkilö sankaritar päätyy pohtimaan oliko aiempi rakkaus vain siihen haavoittuneeseen tilaan sopinut, ja nyt suuren muutoksen jälkeen hän ei enää itsekään tiedä mitä haluaa, vain että vanhaan ei ole paluuta. Sitten suuri pahuus uhkaa eikä lopulta sitä menneisyyttäkään voi jättää taakse.

On näissä Maasin sarjoissa myös paljon eroja. Kerrontaratkaisultaan Tulen perillinen poikkeaa, sillä suoran päähenkilön seurannan sijasta kertojanäkökulmia on lukuisia. Olikin mielenkiintoista päästä seuraamaan Celaenan valmennusta haltijaoppiin Wendylissä, mutta samalla seurata Andarlan tilannetta Dorianin ja Chaolin kautta. Ja kuinka kutkuttava lisä olikaan nuo julmat noidat sisäisine valtakamppailuineen ja lohikäärmeineen(!). Takaumien kautta taas syvennettiin Celaenan hahmon tarinaa. Aiempiin osiin verrattuna tuo teiniromanssimaisuus myös oli vähentynyt ja päästiin enempi sinne fantasiamaailman juonittelujen pariin. Kiinnostavaa kyllä seurata mihin Maas tarinaansa seuraavaksi vie. Niin paljon uutta ja yllättävää tässäkin osassa jo oli.

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Lasipalatsi 

2. Keskiyön kruunu 

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja, Haaveena kirjailijan ura, Kaiken ei tarvitse olla totta, Tarinoiden syvyydet ja Lotta reads books