Kirjan nimi: Silkkiäistoukka (The Silkworm)
Sarja: Cormoran Strike #2
Kirjoittaja: Robert Galbraith, suomentanut Ilkka Rekiaro
Lukija: Eero Salminen
Julkaisija: Otava
Julkaisija: Otava
Julkaisuvuosi: 2014, suomennos ja äänikirja 2015
Kesto: 17h 25min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Yksityisetsivä Cormoran Strike on saanut mainetta ratkaistuaan Lula Landryn tapauksen (Käen kutsu). Viimein asiakkaita riittää, vaikka suurin osa tapauksista onkin pettävien puolisoiden varjostamiskeikkoja. Nyt Cormoran toimistolle kuitenkin saapuu hiirulaismaisen harmaa nainen, joka haluaa Striken etsivän hänen miehensä, joka on tehnyt katoamistemput. Jokin naisessa vetoaa Strikeen. Häntä Strike haluaa oikeasti auttaa toisin kuin raharikkaita pettäjien puolisoita.
Tapaus kuulostaa helpolta. Etsi kirjailija aviomies, joka on luultavasti vetäytynyt jonnekin kirjailijaretriittiin. Strike lähtee haastattelemaan kustannustoimittajia ja kirjailijan agenttia, mutta kukaan ei tunnu tietävän minne Owen Quine on tällä kertaa karannut. Tämä ei-menestynyt ja groteskeista romaaneistaan tunnettu kirjailia on kuitenkin jättänyt pienoisen kohun taakseen. Hänen viimeisin romaaninsa Bombyx mori pitää sisällään oikeita henkilöitä kammottavine kuvauksineen. Kun Quine löydetään lopulta hyvin raa'asti murhattuna, herääkin Striken päässä kysymys, kuka olisi ollut näin epätoivoinen estääkseen kirjan julkaisun? Ketkä edes tiesivät kirjasta? Varsinkin kun Quine on vieläpä murhattu kammottavasti hänen kirjansa loppukohtauksen mukaisesti...
Tartuin keväällä viimein Galbraithin (J. K. Rowlingin) dekkarisarjan avaukseen Käen kutsuun ja yllätyin hyvin positiivisesti. Jopa minun kaltainen vain cozy crimessa pitäytyvä nössö kiinnostui hänen murhajuonensa monimutkaisista punoksista ja kiehtovista ihmiskuvauksista. Kirjoitin ihan arvosteluunkin kuinka raakuuksia ei kuvailtu. Noh nyt sitten hypättiinkin äklötyskertoimessa aika sinne toiseen päähän. Kuuntelin tätä kirjaa varsinkin iltaisin ennen nukkumaan menoa, ja aina välillä oli vain pakko jatkaa eteenpäin vielä seuraavakin luku ihan vain jotta viimeisin mielikuvani ei olisi ollut tuo suolistettu ja hapolla valeltu irvokas ruumis. Joo tiedän olevani herkkis, mutta tuota ruumiin tilaa olisi kyllä voitu kuvailla hiukan vähemmän eikä varsinkaan olisi tarvinnut palata muistelemaan sitä pitkin selvitysprosessia.
Mikäli tosiaan pääsee yli tuosta murhan raakuudesta, niin muilta osin Silkkiäistoukka oli jälleen varsin nerokas ja kiinnostava dekkari. Kustantamopiireihin mentiin syvälle ja jos jonkinlaista omalaatuisuutta paljastui yhdestä jos toisestakin. Strike koitti kulkea jalkapuolena ympäri Lontoota ja avata Bombyx mori kirjan saloja ja symboleita. Ei pidä myöskään unohtaa hänen sihteeriään Robinia, joka auttoi jälleen tapauksen kanssa ja haaveili suuremmastakin roolista etsivänä Striken rinnalla. Katsotaan mitä jatko-osat tuovat näiden puolesta tullessaan. Ainakin toivon, että hiukan vähemmän raakoja tapauksia... Huomenna sitten taas jotain jouluisempaa postausta luvassa, vaikka tässäkin tarinassa jo joulukoristeita vähän vilahtelikin. Eihän sitä ihan näin raaoissa tunnelmissa voi rauhallista joulua vielä toivottaa :D
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
1. Käen kutsu
Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Kasoittain kirjoja, Amman lukuhetki, Tarukirja, Ja kaikkea muuta, Nenä kirjassa ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti